Luvian muinaisjäännöksiä

Tekstit: Leena Koivisto Satakunnan museon arkeologi , kuvat: Matti Luotola

Kun ensimmäiset ihmiset jääkauden jälkeen saapuivat Suomeen, Luvia ja koko Satakunta olivat vielä kokonaan veden peittämänä. Meri kuitenkin vetäytyi, vesi laski ja maa kohosi verrattain nopeasti. Luvialta on löydetty muinaisjäännöksiä tai irtaimia muinaisesineitä lähes kaikilta esihistorian ajanjaksoilta. Voit vierailla tunnetuilla kiinteillä muinaisjäännöksillä, kunhan muistat muutamia asioita:

1. Muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja. Muinaismuistolain mukaan niiden kaivaminen, peittäminen tai muu niihin kajoaminen on kiellettyä

2. Muinaisjäännökset sijaitsevat yksityismailla, joilla voit liikkua jokamiehenoikeuksia noudattaen. Pidäthän koirasi kytkettynä, et roskaa etkä sytytä nuotiota ilman maanomistajan lupaa. Pihapiireissä tai viljelyksessä olevilla pelloilla kulkeminen ei ole sallittua.

3. Metallinetsintä on kiellettyä kaikilla muinaisjäännösalueilla ja muuallakin se on sallittua ainoastaan maanomistajan luvalla.

Pärringin kivikautinen asuinpaikka

Pärringin yksi asuinpainanteista kuvattuna syyskuussa 2019

Luvian vanhin tunnettu muinaisjäännös on Pärringin kivikautinen asuinpaikka. Se sijaitsee Kalliokedon vanhan kaatopaikan lähellä olevan kivilouhoksen pohjoispuolella. Metsämaastossa on ympäristöstään kohoava moreenimäki, jonka päällä on lähes 200 m matkalla maahan kaivettuja matalia kuopanteita. Nämä painaumat – yhteensä yli 10 kappaletta – ovat kivikautisten asumusten pohjia. Paikalle tehdyistä koekuopista on löytynyt kiviesineiden valmistamisessa syntyneitä iskennäisä eli iskoksia sekä palaneen luun palasia, jotka todennäköisesti ovat muistoja asukkaiden aterioista. Varsinaisia kaivaustutkimuksia ei Pärringissä ole tehty. Asuinpaikan sijaintikorkeuden perusteella se voidaan kuitenkin ajoittaa kivikauden loppupuolelle. Pärringissä on ehkä asunut ihmisiä yli 5000 vuotta sitten. Asuinpaikalle pääsee parhaiten Vanhan Porintien kautta ajamalla metsätietä Stoltin suuntaan. Auto pitää jättää tien kääntöpaikalle ja jatkaa jalkaisin metsätietä kohti Pärrinkiä. Paikalle ei toistaiseksi ole opasteita tai polkua ja todennäköisesti tarvitset avuksesi karttasovelluksen. Lisätietoja ja karttaopasteen löydät Museoviraston kulttuuriperintöportaalista osoitteessa www.kyppi.fi Tästä linkistä pääset suoraan Pärringin tietoihin: https://www.kyppi.fi/to.aspx?id=112.1000031788

Kahdensilmänkallio

Luvialla on useita pronssikautisia hautaröykkiöitä. Ne ajoittuvat ajanjaksolle 1500-500 ennen ajanlaskumme alkua eli ovat noin 3000 vuotta vanhoja. Pronssikaudella Satakunta kuului nk. skandinavisen pronssikulttuurin alueeseen ja rannikolle tuli uusia tapoja ja ehkä myös uusia asukkaita lännestä, nykyisestä Ruotsista. Rannikkoalueella otettiin käyttöön uusi hautaustapa: vainajat poltettiin ja ruumisrovion tuhkaa ja vainajan palaneita luita kätkettiin kivistä koottuihin hautaröykkiöihin, joita Satakunnassa yleisesti kutsutaan hiidenkiukaiksi. Toisinaan vainaja on saanut mukaansa hautaan myös joitakin esineitä eli hauta-antimia, esimerkiksi pronssisen rannerenkaan tai napin. Pronssikautisissa röykkiöissä löytöjä on useimmiten kuitenkin hyvin vähän tai ei ollenkaan. Luvialla hautaröykkiöitä ei ole tutkittu.

Luvian Vedon hiihtomajan maastossa on Kahdensilmänkalliona tunnettu kalliomäki, jonka reunalla on neljä, mahdollisesti viisi hautaröykkiötä. Tälle kohteelle on helppo löytää, sillä kuntopolku (latu-uran pohja) kulkee aivan röykkiöiden ohitse. Aikanaan polku on tehty röykkiöiden väliin, juuri ja juuri itäisimmän röykkiön välttäen. Tämä röykkiö on merkitty muinaisjäännöskyltillä, mutta muutkin hautaröykkiöt on helppo erottaa polun toisella puolella. Maasto on kivistä, osa on luonnon

muovaamaa vanhaa rantakivikkoa, mutta hiidenkiukaat ovat selvästi ihmisen rakentamia. Useassa röykkiössä on keskellä kuoppa. Se on saattanut syntyä myöhemmän kaivelun tuloksena – röykkiöt ovat aina kiinnostaneet ihmisiä ja niitä on saatettu ryöstää jo pian niiden rakentamisen jälkeen esihistoriallisella ajalla, mutta myös myöhempinä vuosisatoina. On myös epäilty, että röykkiön keskiosan painuminen kuopalle johtuisi röykkiön sisässä olleesta puurakenteesta, joka vuosisatojen kuluessa olisi lahonnut ja romahduttanut haudan. Listätietoja Kahdensilmänkallion hiidenkiukaista ja karttaopasteen löydät Museoviraston kulttuuriperintöportaalista osoitteessa www.kyppi.fi Tästä linkistä löydät pääset suoraan Kahdensilmänkallion tietoihin.